TEKSTI: MIKKO MERONEN JA HEIKKI LAURILA
Viikonloppuna 28.-29.8.2021 tuli kuluneeksi 80 vuotta Viron rannikolla Jumindan niemellä käydystä meritaistelusta. Sen tarina kertoo merimiinojen tehosta ja sodan inhimillisistä kohtaloista.
22.6.1941 alkanutta operaatio Barbarossaa leimaa etenemisen nopeus: Kahdessa kuukaudessa saksalaiset joukot etenivät rajalta Suomenlahden rannikolle Virossa. Saksalaisten lähestyessä Tallinnassa ja länsi-Virossa oli runsaasti Neuvostoliiton joukkoja sekä suuri osa Itämerenlaivaston aluksista. Joukot jäivät saarroksiin, kun Saksan Pohjoisen armeijaryhmän joukot saavuttivat Suomenlahden rannikon Tallinnan itäpuolella. Mottiin jäi noin 75 000 neuvostosotilasta.
Tallinnan jäi mm. Risteilijä Kirov, laivueen johtajat Leningrad ja Minsk sekä yhdeksän hävittäjää. Nämä muodostivat uhan sekä Suomen rannikolle sekä meriyhteyksille, että Saksan Itämerellä toimiville laivastojoukoille. Saksalaiset ja suomalaiset ennakoivat Tallinnaan jääneiden evakuoinnin meritse laskemalla miinoitteen Jumindan niemen edustalle. Tavoitteena oli estää Neuvostoliiton joukkojen vetäytyminen ja Leningradin rintaman vahvistuminen.
Elokuun aikana Suomalaiset ja saksalaiset miinalaivat laskivat elokuun aikana Viron rannikolle yli 1700 miinaa ja yli 700 raivausestettä. Suomalaiset miinalaivat Ruotsinsalmi ja Riilahti ajoivat elokuun puolivälissä Jumindan alueelle usean päivän ajan. Operaatiot suoritettiin illalla ja yöllä hämärän turvin. Yhdellä miinoitusmatkalla Riilahti ja Ruotsinsalmi laskivat noin 100 miinaa kumpikin.
Elokuun loppuun mennessä kävi selväksi, että Neuvostoliitto ei voi pitää länsi-Viroa enää hallussaan, joten Neuvostoliiton merivoimat aloitti joukkojen evakuoinnin valmistelut. Tätä varten Tallinnaan kerättiin noin 190 aluksesta koostuva laivasto, jossa oli mukana aluksia matkustajahöyrylaivoista kaljaaseihin. Elokuun 28. Päivänä laivasto lähti liikkeelle Tallinnasta mukanaan 30 000 venäläistä sotilasta ja virolaisia siviilejä. Puna-armeijan joukoissa oli myös paljon pakkovärvättyjä virolaisia.
Neuvostoliiton merivoimat onnistui raivaamaan turvallisen väylän Jumindan miinakentän läpi, mutta se osoittautui liian kapeaksi ja ahtaaksi. Väylä ruuhkautui ja laivat pyrkivät murtautumaan läpi raivatun laivaväylän ulkopuolella tuhoisin seurauksin: Miinoihin osuessaan laivat vaurioituivat, ja osa upposi. Tuhoa täydensivät saksalaiset Stuka-pommittajat sekä suomalaiset ja saksalaiset torpedoveneet, jotka rynnäköivät saattuetta vastaan.
Evakuointilaivastolla kesti kaksi päivää päästä Jumindan sulun läpi. 64 alusta tuhoutui ja moni vaurioitu. Laivoja ajettiin tarkoituksella esimerkiksi Suursaaren rantaan uppoamisen estämiseksi. Suomalaiset moottoritorpedoveneet puolestaan kaappasivat kaksi virolaista hinaajaa, jotka ajettiin Helsinkiin. Suomen ja Saksan laivastojen kannalta taistelu oli sotilaallinen menestys, Neuvostoliiton Itämerenlaivasto menetti useita sota-aluksia. Samalla miinakentistä muodostui kuitenkin valtava inhimillinen tragedia. Arviot kuolonuhrien määrästä vaihtelevat: Evakuoinnin jälkeen Neuvostoliitto arvioi noin 5000 henkilön menehtyneen. Myöhemmissä tutkimuksissa on todettu, että kuolonuhreja tuli todellisuudessa yli 15 000. Tallinnan evakuointi onkin näin ollen yksi modernin ajan verisimmistä meritaisteluista, siinä menehtyi enemmän ihmisiä kuin vaikka Pearl Harborin taistelussa tai Dunkerquen evakuoinnissa.
Viron merimuseo (Eesti Meremuuseum) avaa 28.8.2021 näyttelyn ”Helvetti Itämerellä – Jumindan meritragedia 1941” Tallinnan Lentosataman -näyttelytiloissaan. Forum Marinum on tukenut näyttelyn tuotantoa ja on lainannut näyttelyyn muutamia merimiinoja. Yksi lainatuista miinoista on S/40-B joka oli ensimmäisiä kokonaan suomessa suunniteltuja ja valmistettuja merimiinoja. Niitä koottiin Janhuan miinapajalla Uudessakaupungissa. Tätä miinamallia laskettiin Jumindan alueen miinakenttiin 200 kappaletta.
Töissä merellä 