Forum Marinumissa on tehty pitkäjänteistä työtä merellisen miinasodankäynnin historian säilyttämiseksi. Työ käynnistyi 2019 Turun Pansiossa sijainneen Polusmäen miinamuseon tyhjentämisellä. (Ks. mm. blogikirjoituksemme lokakuulta 2019: https://forummarinum.wordpress.com/2019/10/ )
Nyt kolme vuotta myöhemmin olemme saavuttamassa kokoelmatyössä uutta välietappia, sillä nyt on valmistumassa miinakokoelman luettelointi ja digitointi.
Luettelointi on museoiden kokoelmanhallinnan kulmakivi ja suurelle yleisölle näkymätöntä museoiden arkea. Luetteloinnissa esineet tunnistetaan, niiden tiedot kirjataan museomme kokoelmanhallintajärjestelmään sekä digitoidaan valokuvaamalla. Esineille annetaan myös kokoelmatunnus, joka maalataan esineen kylkeen. Tunnuksen avulla fyysinen esine on myöhemmin tunnistettavissa. Luetteloinnin myötä saamme miinoihin liittyvän tiedon kerättyä yhteen paikkaan ja samalla muodostuu ajantasainen kuvan miinakokoelman laajuudesta ja esineiden kunnosta.
Nyt luetteloitavat miinat muodostivat aiemmin Suomen Merivoimien opetuskokoelman. Siihen kerättiin esimerkkejä lähes kaikista Suomen alueella käytetyistä miinamalleista. Miinoista koostettiin 1990-luvulla näyttely Pansion varastoluoliin. Näyttelyssä miinoja oli reilut 70 kappaletta – suurin osa niistä suomalaisia, venäläisiä, saksalaisia tai ruotsalaisia malleja. Mukana on esimerkkejä myös Iso-Britanniasta, Ranskasta ja Alankomaista. Ajallisesti kokoelma esittelee asejärjestelmien kehitystä 1800-luvun loppupuolelta toisen maailmansodan miinamalleihin.

Saksalainen sähkömekaaninen sarvimiina vuodelta 1912. Miinan koho on avattu, joten sen rakenne on hyvin esillä.
Miinamuseon sulkemisen jälkeen kokoelma siirrettiin varastoon, jossa ne eivät olleet yleisön saavutettavissa. Luetteloinnilla ja digitoinnilla pyritäänkin vastaamaan tähän ongelmaan, sillä digitoinnin myötä esineet tulevat uudella tavalla yleisön saataville. Digitoinnin tulokset julkaistaan kevään 2022 aikana Finna.fi -palvelussa, jolloin kokoelmaan pääsee tutustumaan vapaasti.
Miinojen luettelointiprojekti käynnistyi tammikuun 2022 loppupuolella, kun miinat siirrettiin varastosta museolle odottamaan käsittelyä. Osa esineistä on suuria, ja niiden liikuttelu hankalaa. Paljon tilaa vievien miinojen käsittelyyn löytyi tila museon pihalla olevasta varastoteltasta, jonne rakennetiin väliaikainen studio valokuvausta varten. Telttaan painavat esineet saatiin siirrettyä turvallisesti trukilla suoraan kameran eteen. Varsinainen luettelointi tehtiin tiimityönä. Museomme tutkijat valokuvasivat, mittasivat ja kirjasivat miinojen tiedot. Ammattitaitoiset työnjohtajamme hoitivat puolestaan esineiden siirrot ja punnitukset.

Digitointihankkeen tärkein työkalu oli trukki, jota ilman esineiden liikuttelu olisi ollut mahdotonta.
Digitointityö teltassa kesti noin kaksi ja puoli viikkoa, jonka päätteeksi kokoelmanhallintajärjestelmään oli lisätty noin 90 miinan ja muun esineen tiedot. Projekti ei kuitenkaan päättynyt siihen, sillä luetteloinnin jälkitöitä tehdään edelleen tätä kirjoitettaessa. Valokuvia käsitellään julkaisukuntoon ja luettelointitietoja tarkistetaan. Lisäksi joidenkin miinojen osalta joudutaan tekemään hiukan lisätutkimuksia.
Yksi taustaselvitystä vaativa miina oli ns. ”Dorpatin miina”. Tietojemme miina on tullut Suomeen toisen maailmansodan jälkeen Suomeen ostetun Dorpat -nimisen rahtilaivan mukana. Laiva oli sodan aikana Saksan miinakoeaseman käytössä, ja miinan runko löydettiin laivan painolastista. Siinä on betonista valettu ankkuri ja alumiininen kuori herätinkoneistolle ja räjähdysaineelle. Se on mahdollisesti saksalainen magneettisen herätemiinan koekappale tai prototyyppi. Esineen tunnistamiseen on haettu apua Saksan merivoimien museosta, mutta esinettä ei siellä tunnistettu. On siis mahdollista, että ”Dorpatin miina” on ainoa laatuaan ja siten sotahistoriallinen harvinaisuus.

” Dorpatin miina”
Digitoinnin jälkeen miinat kuljetettiin Forssaan, jossa yhteistyöyrityksemme DA-Group tarjoaa kokoelmalle varastotilat. Lisäksi joitakin miinoja tullaan nostamaan esille yrityksen tiloissa olevaan näyttelyymme. Kokonaisuudessaan kokoelmaan pääsee myöhemmin keväällä tutustumaan internetissä osoitteessa https://forum-marinum.finna.fi

Teksti ja kuvat: Heikki Laurila