TEKSTI: Mikko Meronen
Torpedovene S 2:n onnettomuutta 95 vuotta sitten on vuosikymmenten ajan muistettu ja käsitelty monin eri tavoin. Sen uppoaminen 4.10.1925 on Suomen merivoimien pahin rauhan aikainen onnettomuus.
Torpedovene S2 oli rakennettu Venäjän laivastolle 1900-luvun alussa. Venäjän laivasto tilasi kaikkiaan 26 nk. Sokol -tyyppistä torpedovenettä eri telakoilta. Luokka perustui englantilaisen Yarrow-telakan vuonna 1895 valmistamaan Sokol-alukseen. Crichton-yhtiön telakalla Turussa tehtiin näistä kaksi ja yhtiön omistamalla Ohtan telakalla neljä alusta. Torpedovene S2 rakennettiin kuitenkin Pietarissa. Venäjän laivasto tilasi lokakuussa 1898 Pietarissa sijainneelta Nevskin telakalta neljä Sokol-luokan torpedovenettä Itämeren laivastoa varten. Aluksen rakentamisvaiheessa sen nimi oli Gagara. Alus otettiin vastaan Itämeren laivastolle toukokuussa 1902. Tällöin se oli jo saanut nimekseen Prozorlivi. Aluksen uppouma oli 260 tonnia. Se oli 58 m pitkä ja 5.6m leveä. Suurin syväys oli 2.4 metriä. Runko oli jaettu 11 vesitiiviiseen osastoon.
Torpedovene Prozorlivi alkuperäisessä asussaan 1900-luvun alussa. Komentosiltaa ei vielä ole ja takilana on ainoastaan yksi kevyt signaalimasto. Aseistuksena on tässä vaiheessa 1-75mm ja 3-47mm tykkiä ja 2 torpedoputkea malli 1898 torpedolle. Väritys on ajankohdan kansainvälisen käytännön mukainen eli runko on musta ja savutorvien alaosat keltaiset. Kuva: Juha Joutsin kokoelmat
Alus palveli Venäjän Itämeren laivastossa ja oli mukana Venäjän-Japanin sodan aikana Tyynellemerelle lähetetyssä nk. II Tyynenmeren eskaaderissa. Prozorlivi joutui kuitenkin palaamaan takaisin Välimereltä koneistovikojen takia. Tämä todennäköisesti pelasti aluksen, sillä kuten tunnettua suurin osa II Tyynenmeren eskaaderista tuhoutui toukokuussa 1905 Tsushiman meritaistelussa.
Venäjän laivasto poistui Helsingistä Suomen sisällissodan aikana keväällä 1918. Kaikkia aluksia ei kuitenkaan saatu mukaan. Prozorlivi oli yksi Helsinkiin jääneistä viidestä Sokol-aluksesta ja Suomen valtio takavarikoi aluksen. Se liitettiin kesällä perustettuun Suomen laivastoon ja sai nimen S 2. Sen varustelu aloitettiin 15.6.1918 ja ensi kertaa kulussa se oli 21. syyskuuta samana vuonna.
S2 lopullisessa asussaan 1922-25. SA-kuva
Lokakuun 3. päivänä vuonna 1925 Rannikkolaivueen osasto, johon kuuluivat tykkiveneet Klas Horn, Hämeenmaa sekä torpedoveneet S 1 ja S 2, oli syyspurjehduksella matkalla Lypertöstä kohti Vaasaa. Tuuli yltyi myrskyksi ja alukset joutuivat erilleen. Kukin alus pyrki selviytymään myrskystä parhaalla mahdollisella tavalla. Torpedoveneet S 1 ja S 2 pyrkivät suojaan Porin Mäntyluotoon. S 2 ei kuitenkaan päässyt perille vaan se kaatui ja upposi seuraavan päivän iltapäivänä noin klo 13.25. Koko 53 henkeä käsittävä miehistö sai surmansa.
Klas Horn pääsi lopulta hätäsatamaan Ruotsiin Härnösandiin. Tykkivene Hämeenmaa oli osastosta ainoa, joka pääsi perille Ouluun.
S 2:n uppoamisen toteaminen ja varmistaminen kesti muutamia päiviä. Alusta etsittiin, mutta jo heti maanantaina 5.10. onnettomuus alkoi varmistua ja Laivaston esikunnan lippu laskettiin puolitankoon. Tiistaina 6.10. lehdet julkaisivat erikoisnumeroita uppoamisesta, joissa muistettiin aluksen mukana hukkuneita miehiä ja julkaistiin nimilistoja hukkuneista. Keskiviikkona 7.10. Ilkka otsikoi juttunsa muistokirjoituksen omaisesti otsikolla ”Kansallisonnettomuus”.
Ilkka-lehti uutisoi kansallisonnettomuudesta 7.10.1925
Ehkä kaikkein tunnetuin lehtiartikkeli aiheesta oli 17.10.1925 julkaistu Suomen Kuvalehden kuvareportaasi onnettomuudesta.
Meriupseeriyhdistys teki vielä vuoden 1925 aikana muistojulkaisun torpedovene S 2:n muistoksi. Julkaisussa käytiin läpi tarkkaan myös tapahtumien kulku kohtalokkaan onnettomuuspäivänä.
Suomen Laivastoyhdistys, josta myöhemmin tuli Laivastoliitto sekä edelleen Meriliitto perustettiin vain muutamia päiviä S2:n uppoamisen jälkeen. Yhdistyksen ajatuksena oli meripuolustuksen tilanteen parantaminen ja kehittäminen.
Alusta ja hukkuneita etsittiin syksyllä 1925. Vaikeat sääolosuhteet haittasivat etsintöjä. Laivaston komentaja Schoultz määräsi laivaston kokoontumaan sopivien sääolosuhteiden salliessa oletetulle onnettomuuspaikalle muistotilaisuutta varten. Sopivaa säätä ei kuitenkaan syksyn aikana tullut. Marraskuussa löytyivät ensimmäiset ruumiit. Sunnuntaina 13.12.1925 ylikonemestari Nevalaisen ja matruusi Samulinin ruumiit siunattiin Reposaareen, jonne oli päätetty perustaa yhteishauta.
Torpedovene S2:n etsinnät jatkuivat seuraavana keväänä. Aluksen hylky löydettiin kesäkuun alussa. Heti tämän jälkeen ryhdyttiin suunnittelemaan hylyn nostamista. Töiden aloittaminen kesti loppukesään saakka, koska sopivaa nostokalustoa piti hankkia ulkomailta. Puolustusministeriö teki sopimuksen nostosta Tolfvan Oy:n kanssa. Alus nousi lopulta pintaan 5. elokuuta 1926, jolloin se käännettiin ympäri ja hinattiin aluksi Reposaarelle. Siellä alusta tyhjennettiin ja etsittiin ruumiita sekä hukkuneille kuulunutta omaisuutta.
Torpedovene S 2:n hylky nousee pintaan nostoalus Stannumin vaijereissa. Kuva: Sotamuseo
Aluksen hylystä löydettiin 18 ruumista ja aiemmin oli merestä löydetty kaikkiaan kuusi ruumista, heidät kaikki siunattiin yhteishautaan Reposaarella 15. elokuuta 1926. Haudan keskelle pystytettiin S 2:n murtunut masto. Siunaustilaisuudesta muodostui suuri muistojuhla, jossa oli mukana hukkuneiden omaisia, Merivoimien sekä paikallisten Suojeluskuntien edustajia. Yleisöä kerrotaan olleen paikalla useita tuhansia. Haudalle pystytettyyn S 2:n mastoon oli nostettu aluksen sotalippu sekä signaaliliput ”olemme hädässä”. Paikalla siunaustilaisuudessa oli puolustusministeri Hjelmman sekä Puolustusvoimien ja Laivaston ylintä johtoa. Siunauksen toimitti Laivaston pastori Björklund.
Kuva muistotilaisuudesta S 2:n uhrien haudalla. Tämä kuva on mahdollisesti siunaustilaisuudesta elokuussa 1926. Kuva: Ray Metsälä
Kuva muistotilaisuudesta 1920-luvun lopulla. Kuva: Satakunnan museo
Kuvateksti: Torpedovene S 2:n uppoamisen 10-vuotismuistotilaisuus vuonna 1934. Komentaja Ikonen puhuu muistomerkin äärellä.
Suomen Puolustusministeriö tilasi vuonna 1928 taiteilija Wäinö Aaltoselta muistomerkin Torpedovene S2 miesten haudalle. Aaltosen teos ”Myrsky” kuvaa eteenpäin askeltavaa naista, jonka hame ja hiukset liehuvat rajussa tuulessa. Sitä pidetään taiteilijan tunnevoimaltaan traagisimpana monumentaaliteoksena. Kun muistomerkki paljastettiin Wäinö Aaltonen halusikin saman veistoksen oman nimikkomuseonsa edustalle Turkuun. Tämä teoksen toinen valos paljastettiin museon avajaisissa vuonna 1967.
Wäinö Aaltosen suunnittelema S 2:n muistomerkki Reposaaren kirkkomaalla. Merivoimat muistaa edelleen S 2:n uppoamista laskemalla seppeleen muistomerkille Kuva: Wikipedia
Torpedovene S2:ssa oli kaksi rinnakkain seisovaa kolmipaisunta eli trippeli mäntähöyrykonetta. Koneet kehittivät yhteensä 3800 indikoitua hevosvoimaa, kierrosluku oli 375 kierrosta minuutissa. Aluksen kaksi potkuria tuottivat sille parhaimmillaan 25 solmun nopeuden. Höyrykone painaa n. 5000 kg ja se on 4,5 metriä pitkä.
Torpedovene S2:n hylyn noston jälkeen koneet osti raahelainen Ruona Oy joka kunnosti ne uudelleen käyttöön. Toinen koneista myytiin Suolahteen ja romutettiin muutaman vuoden käytön jälkeen. Toinen kone päätyi Iisvedelle H. Peura Oy:n sahan voimakoneeksi. Kone käynnistettiin vuonna 1928 ja se oli käytössä vuoteen 1973 saakka.
Kone päätyi tämän jälkeen Sotamuseolle ja se varastoitiin. Suomen höyrypursiseura kokosi ja kunnosti koneen 1990-luvun alussa ja se oli vuonna 1996 esillä Aurajoen rautakourat -näyttelyssä Turussa. Lopulta se palasi Turkuun ja Forum Marinumiin vuonna 2002. Kone on yleisön nähtävillä Forum Marinumin päänäyttelyssä.
Kuva S2:n höyrykone Forum Marinumissa. Koneen omistaa Sotamuseo. Kuva: Forum Marinum
Sotamuseon kokoelmissa on useita S 2:een liittyviä esineitä. Merkittävimpänä aluksen torpedoputki, joka on nähtävänä Suomenlinnassa. Kuva: Juha Joutsi
Torpedovene S 2:n onnettomuudesta on myös maalattu useita tauluja. Tunnetuin on arvostetun laivamaalari Adolf Bockin teos, jota on usein käytetty kuvaamaan onnettomuutta.
S2 maalaus FM:n kokoelmissa
Aiheesta tehtiin myös monia muita maalauksia ja Bockin teosta kopioitiin. Forum Marinumin kokoelmissa on myös yksi tällainen Bockin teosta muistuttava maalaus S 2:n tuhosta. Maalauksen on signeerannut TT. Taulun alkuperäinen omistaja on hankkinut sen 1930-luvulla muistoksi onnettomuudessa menehtyneestä ystävästään.
Uusimpia muistamisen muotoja ovat erilaiset pienoismallit sekä 3D -mallinnokset, joita aluksesta on toteutettu viime aikoina. Tällaisia voi nähdä mm. Youtube -videoissa sekä tietokonepeleihin tehtyinä mallinnoksina esim. Stormworks, Build and Rescue pelialustalla, johon voi suunnitella omia aluksia.
Töissä merellä 