Kuva: Forum Marinumin kokoelmat.
Kirjoittanut: Maria Jokela
Törmäsin kerran arkistoja penkoessani mustavalkoiseen kuvaan, jossa Suomen Joutsenen miehistö poseeraa kreikkalaisen temppelin edessä. Tunnistin nopeasti temppelin Ateenan Akropolilla sijaitsevaksi Parthenon-temppeliksi. Tiesin Joutsenen käyneen Pireuksen satamassa 30-luvulla, mutta en tiennyt miehistön käyneen Akropolis-kukkulalla, saatikka että vierailusta löytyisi kuvia. Mitä muuta löytyisi? Kiinnostuin koko Pireuksen-vierailusta ja aloin ottaa siitä selvää. Kuvia, lehtileikkeitä ja kertomuksia alkoi löytyä.
Pireus oli yksi Suomen Joutsenen neljännen valtameripurjehduksen (lokakuun loppu 1934 – toukokuun alku 1935) kohdesatamista. Eikä se suinkaan ollut vain yksi satama monien joukossa, sillä se oli ensimmäinen ulkomainen satama, jossa avattiin ns. vientinäyttely. Kyseessä oli suomalaisten tuotteiden viennin edistämiseen tähtäävä näyttely, jossa Joutsenen miehistön kielitaitoiset jäsenet esittelivät suomalaisia tuotteita ulkomaalaisille kutsuvieraille yhdessä Suomen Vientiyhdistyksen edustajien kanssa. Suomi oli tuolloin vielä suhteellisen uusi itsenäinen valtio, joten kauppasuhteissa oli vielä rakentamista. Pireuksessa näyttely saavutti odotukset ylittäneen suosion: avajaisiin saapui paljon arvovaltaisia vieraita kuten Kreikan meriministeri, ja näyttelyyn kävi tutustumassa enemmän tuontiagentteja ja -kauppiaita kuin ”mitä voitiin kohtuudella ottaa vastaan”, kuten Visa Auvisen kirjassa Suomen Joutsen maamme viennin edistäjänä 1930-luvulla todetaan. Kreikkalaisia kiinnosti erityisesti suomalainen paperintuotanto, niin sanomalehtipaperin kuin tupakan valmistukseenkin käytettävä paperi – kreikkalaisethan ovat tunnetusti ahkeria tupakoitsijoita.
Suomalaisten vierailu kiinnosti myös paikallista lehdistöä. Esimerkiksi Akropolis-nimisessä lehdessä (19.12.1934) kerrotaan Pireuksen vesille vieraaksi saapuneesta ”Suomen Zutsenesta” (nimi on kirjoitettu kreikkalaisilla aakkosilla väärin; sen sijaan laivan nimen merkitys on kyllä käännetty kreikaksi ihan oikein), joka on paitsi ”kelluva näyttely”, myös ”ihan oikea koulu”. Silmääni pistää, että jutussa kehutaan vuolaasti myös suomalaisia matruuseja: he ovat hyvin pukeutuneita, erittäin hyvätapaisia, urheilullisia ja terveitä. Näyttelyn tuotteista esille nostetaan paperituotteiden lisäksi nahkatuotteet, harjat ja siveltimet. Ellinikon Mellon -sanomalehdessä puolestaan itse laivaa kehutaan kauniiksi ja valokuvaukselliseksi.
Kuva Suomen Joutsenesta Pireuksessa Ellinikon mellon -lehdessä. Myös tässä Joutsenen nimi on kirjoitettu väärin, ”Zusten”. Kuva: Visa Auvinen.
Ateenassa ja Pireuksessa matruuseista oli käynyt ennen joulukuuta 1934 vain ani harva. Ennen Ateenaan saapumista Joutsenen omaan laivalehteen oli kuitenkin haastateltu yhtä vanhaa Ateenan-kävijää, matruusi Laurénia, joka pyydettäessä kertoi, mitä edessä olisi. Hän varoittaa ensikertalaisia viekkaista kreikkalaisista kauppiaista ja ”hyvin ihmeellisestä” kreikkalaisesta ruoasta, jolla hän tarkoitti lähinnä mustekalaa. Hän kuitenkin kertoo kreikkalaisten olevan hyvin ystävällisiä ja vieraanvaraisia, ja samaa kertovat Pireuksessa vietettyjen päivien jälkeen kirjoitetut muistelmatkin. Kreikkalaisten vieraanvaraisuus on muuten jo antiikista periytyvä piirre: filoksenia eli kestiystävyys oli jo tuolloin hyve, johon kreikkalaiset pyrkivät.
Kestiystävyyttä osoitti myös Suomen Kreikan pääkonsuli herra Eugenides, joka oli hoitanut huolellisesti joutsenlaisten vierailun ohjelman. Tulopäivänä miehistö vietiin Pireuksesta kahdeksan kilometrin päässä sijaitsevaan Ateenaan, joka jo tuolloin oli esikaupunkeineen miljoonakaupunki. Siellä heidät vietiin Akropoliille, josta tämän jutun alussa mainittu kuva on. Antiikissa Akropolis olisi ollut täynnä kauniita, värikkäästi koristeltuja rakennuksia, jotka olivat esimerkiksi uskonnon harjoittamiseen kannalta tärkeitä. Niin Joutsenen miehistön vierailun aikaan kuin nykyäänkin näky on täysin päinvastainen. Silti se tuntuu tehneen miehistöön melkoisen vaikutuksen, vaikkakin useat hävitykset nähneet rauniot herättivätkin tietynlaista kaihoa. Retkellä mukana ollut Martti Juutilainen miettii Sellainen oli retkemme -muistelmissaan seuraavasti: ”Kirkkaassa auringossakin olivat nämä vanhat muistot jollakin tavalla surumielisiä. Miksi ei Akropolis ole voinut säilyä Perikleen aikaisessa juhlallisessa asussa?” Tutkiessani miehistön kertomuksia Akropoliin-vierailusta en voi olla vaikuttumatta kaikista niistä antiikin suuruuksien nimistä, jotka miehet kirjoituksissaan mainitsevat: Kimon, Solon, Themistokles ainaisten Sokrateen ja Platonin lisäksi. Antiikinopetus on selkeästi ollut 1900-luvun alun kouluissa vahvemmilla kantimilla kuin nykyään, vai kuinka moni laivaston varusmies haikailisi nykyään Ateenassa Solonin perään?
Ateenan-vierailulta löytyy jonkin verran virallisten, Parthenonin ja sen vieressä sijaitsevan Erektheion-temppelin edessä otettujen edustuskuvien lisäksi turistikuviakin. Eräässä otoksessa Joutsenen päällystöä istuskelee rennosti Erektheionin marmoriportailla – nykyään yhteenkään temppeliin koskeminen ei olisi lähellekään mahdollista. Nyt raunioita kiertävät köydet, ja köysiä puolestaan vahtii joukko pillitettyjä vahteja, jotka alkavat puhaltaa vimmatusti heti, kun joku onneaan kokeileva turisti kurottaa liian lähelle. Turistikuvia löytyy myös Erektheionin kuuluisten naismuotoisten karyatidi-pylväiden edustalta (jotka on nykyään siirretty Akropolis-museoon ja temppelissä niiden paikalla on kopiot), Akropolis-kukkulan rinteellä sijaitsevasta Dionysoksen teatterista ja etäämmällä kaupungissa sijaitsevalta Kallimarmaro-stadionilta (joka rakennettiin 1800-luvun lopulla moderneja olympialaisia varten antiikin raunioiden päälle).
Tekstissä mainittu rennompi kuva päällystöstä Akropoliilta. Kuva: Forum Marinumin kokoelmat.
Joutsenen miehistön muistelmissa kerrotaan myös eräästä tyypillisestä ateenalaisesta nähtävyydestä, eusonisotilaista (nykykreikaksi evzones). Kyseessä on perinteikäs vartiokaarti, joka tunnetaan ainakin ulkomaalaisen näkökulmasta huomiota herättävästä vaatetuksestaan. Laivalehdessä kaartin kerrotaan olevan ”väkeä valkeissa pinkohousuissa ja pliseeratuissa valkokauhtanoissa ja mustilla pallotupsuilla nokitetuissa töppökengissä”. Yksi kaartin tehtävistä on vartioida parlamenttitalon edessä olevaa tuntemattoman sotilaan hautaa, jolla myös Joutsenen päällystöä kävi virallisella vierailulla. Komentajakapteeni John Konkola laski haudalle seppeleen Kreikan ja Suomen kansallishymnien soidessa, ja tilaisuus oli hyvin arvokas ja harras. Turisti kuitenkin kokee ehkä enemmän uteliaisuutta kuin hartautta eusonit nähdessään: esimerkiksi joka sunnuntai klo 11 suoritetaan seremoniallinen vahdinvaihto, jonka aikana kivikasvoisten eusonien liikehdintä tuo lähinnä mieleen jonkinlaisen voimistelutanssin. Eusonit ovat kuitenkin arvostettuja, eikä sellaiseksi pääse kuka vain varusmiespalvelustaan suorittava.
Joutsenen miehistön muistelot kertovat myös monesta muusta mielenkiintoisesta havainnosta, kuten kreikkalaisten voimakkaasta kansallistunnosta, satamakaupunki Pireuksen likaisuudesta ja panssariristeilijä Averoffista, jonne miehistö pääsi vierailulle. Kerrotaanpa myös siitä, kun konsulaatin järjestämillä teekutsuilla laivan oma 8-miehinen orkesteri kajautti ilmoille Sinitakkien marssin. Lopetan kuitenkin tämänkertaisen jutun kotiseutunsa sanomalehteen matkakertomuksia lähettäneen Eero Purasen sanoilla: ”Ateenassa ja Kreikassa yleensä on niin paljon nähtävää, että on vaikea niistä kertoa kirjoittamatta vähintään yhtä kirjaa. Mutta Kreikastahan on suomenkielelläkin jo suunnaton joukko teoksia, joten minä tyydyn vain sanomaan, että Kreikka on valloittanut joutsenlaisten ystävyyden.”
- Lisää kuvia Joutsenen -34 vierailusta ja kertomus Suomen Joutsenen perinneyhdistyksen vierailusta tämän jutun tapahtumapaikoilla vuonna 2015 osoitteessa http://suomenjoutsenenperinneyhdistys.fi/ajankohtaista/matkat/
Kiitän Mikko Merosta ja Visa Auvista avusta tähän juttuun tarvittujen materiaalien etsinnässä!
Töissä merellä 