TEKSTI: Nea Pälä
KUVAT: Jorma Kontio
Museoharjoittelijan arjessa uusia tilanteita ja yllätyksiä riittää, ainakin täällä museon varastossa. Harjoitteluni on kulunut pääasiassa Forum Marinumin Kruununmakasiiniin vuonna 2020 avautuvaa varastonäyttelyä valmistellessa. Olen luetteloinut, putsannut ja harsottanut esineitä, vienyt valokuvattavaksi sekä tarkistanut ja päivittänyt tietoja tietokantaan. Vaikka suurin osa esineistä jää piiloon suojaharsojensa alle, löytyy tulevasta varastonäyttelystä paljon katseltavaa. Pitkän telakoinnin jälkeen laivojen pienois- ja puolimallit pääsevät Kruununmakasiinin korkeille seinille ja hyllyille purjehtimaan. Niiden ripustaminen oli jännittävää puuhaa, kun nykivällä ja piipittävällä henkilönostimella ajelimme seinänviertä ylös ja alas. Turha kuvitella, että varastossa olisi tylsää ja hiljaista!
Kokoelmat ovat museon sydän: niiden ympärille rakentuu museon kaikki muu toiminta. Esineet vaihtelevat arkisista tarvekaluista eksoottisiin matkamuistoihin ja niiden kunto puhki ruostuneesta uudenkarheaan. Arkisimmat ja rikkinäisimmätkin esineet ovat arvokasta kulttuuriperintöä ja kertovat omalla tavallaan historiasta. Esineitä tutkimalla voidaan tavoittaa jotain sellaista, mitä kuvat ja teksti eivät onnistu välittämään. Käytön jäljet, valmistustekniikat, virheet ja merkinnät kertovat konkreettisesti ihmisen toiminnasta.
Ajan saatossa on museon hyllyjen välissä ehtinyt häärätä jos jonkinmoista amanuenssia, intendenttiä, tutkijaa ja harjoittelijaa. Esineet ovat seilanneet hyllyltä toiselle, painuneet unohduksiin ja pulpahtelevat pintaan mitä ihmeellisimmistä paikoista. Navigointi esinepaljouden keskellä ei olekaan aina ihan yksinkertaista. Välillä vaaditaan löytöretkeilijän sinnikkyyttä, että väärälle hyllylle eksyneet esineet löytyvät ja pääsevät takaisin omalle paikalleen. Toisinaan esineisiin liittyvät tarinat vievät mennessään aivan uusille vesille. Kokoelmien parissa työskennellessä pääseekin käyttämään pölyrätin ja -huiskan ohella myös päättelykykyä ja luovuutta.
Kun varaston hämäristä astuu vilkkaan merikeskuksen kuhinaan saattaa kahvitauolla vastaan marssia päiväkotiryhmä tai merikadetteja. Museokävijöiden äänet kantautuvat varastoon seinän läpi. Nähtävää riittää yllin kyllin näyttelytiloissakin, mutta suljetut ovet kiehtovat aina salaperäisyydellään. Parhaillaan rakentuva varastonäyttely paitsi raottaa salaperäisyyden verhoa, myös esittelee yleisölle uuden puolen museosta. Makasiinin seinää kiertävä kävelysilta narisevine lankkuineen tuo mieleen laiturin, joka johdattaa varastoon tarkastelemaan museotyötä pintaa syvemmältä.
Töissä merellä 