Kesäkuussa Turussa kävi ryhmä brittiläisiä yliopistonopettajia, tutkijoita ja opiskelijoita tutustumassa kaupungin merellisiin kohteisiin ja hankkeisiin. Forum Marinumin isännöimä kansainvälinen vierailu oli tulosta Britannian-matkasta, jonka näyttelysuunnittelija Hanna Niittymäki, tutkija Pauli Kivistö ja tutkija Tuomas Värjö tekivät Erasmus+ -rahoituksen tukemana kesällä 2018. Sen aikana kolmikko sai tilaisuuden perehtyä monipuolisesti merihistoriallisiin näkökulmiin sekä Portsmouthissa että Lontoossa. Alla kerromme kokemuksista ja tunnelmista paitsi matkalta myös sitä seuranneelta vastavierailulta Forum Marinumiin.
Laivastokaupunki Portsmouth
Saavuimme Portsmouthin satamakaupunkiin kesäkuun alussa, paikallisjunalla Lontoon Gatwickin lentokentältä. Perillä meitä odotti alkukesäinen, noin Turun kokoinen eteläisen Englannin rannikkokaupunki, hieman apeana auringon piilotellessa pilvien takana. Junasta noustessa Portsmouth Harbour -asemalla bongasimme heti satamaa vartioivan komean fregatin, HMS Warriorin; maailman ensimmäinen rautarunkoinen ja panssaroitu sota-alus tervehti meitä kaupungin vanhan sotasataman laiturissa, vuosituhannen vaihtumisen kunniaksi satama-alueelle pystytetyn modernin The Spinnaker-tornin varjossa.
Majoituspaikaksi meille oli valikoitunut The George Hotel, Portsean alueella Queen Streetin varrella sijaitseva pieni, klassinen pubihotelli. Hotellin oman esitteen mukaan kyse on kaupungin vanhimmasta toimivasta pubista: se mainitaan lähteissä tavernana jo vuonna 1784. Paikalle saapuessa oli selvä, että teimme oikean valinnan: hotelli suorastaan huokui merihistoriaa ja satamakaupungin menneisyyttä. Puupaneloidun pubin takaseinä oli peitetty vanhojen sotalaivojen vaakunoilla ja kattoa koristivat linjalaivoista puretut vankat hirret. Pienen vanhanaikaisuuden hotellille pystyimme antamaan anteeksi, varsinkin kun henkilökunta oli todella ystävällistä ja aamulla meitä odotti mainio englantilainen aamiainen pekoneineen, papuineen ja paistettuine kananmunineen. Alakerran pubissa oli selvästi myös oma vakiintunut asiakaskuntansa, joita seuraamalla sai yhdenlaisen perspektiivin paikalliseen elämänmenoon.
Hotellin edustalla tapasimme professori Brad Beavenin. Portsmouthin yliopistossa Port Towns and Urban Cultures -ryhmää johtavalla Beavenilla oli mukanaan joukko ryhmän tutkijoita, joiden kanssa lähdimme aikaa hukkaamatta vierailulle Portsmouth Historic Dockyardsin aluelle. Kaupungin merihistoriallinen museokeskittymä sijaitsee kuninkaallisen laivaston perinteisellä tukikohta-alueella, johon on rakennettu museoaluksista ja näyttelyistä vaikuttava kokonaisuus. Alueella on edelleen myös Royal Navyn aktiivista toimintaa. Mennessämme sisään meidät oli kirjattava vieraiksi sotilasalueelle, jonka päädyssä häämötti suuri nykyaikainen lentotukialus, vuonna 2014 vesille laskettu HMS Queen Elizabeth.
Historic Dockyardsin alueella toimii the National Museum of the Royal Navy, Britannian merivoimien oma museo. Vaikka museolla on useita toimipisteitä eri puolilla Britanniaa, vuodesta 2008 lähtien sen toimintoja, aluksia ja esineistöä on pyritty keskittämään juuri tänne merivoimien tukikohtakaupunkina tunnettuun Portsmouthiin. HMS Warriorin lisäksi täältä löytyy mm. amiraali Nelsonin maineikas linjalaiva HMS Victory. Lisäksi alueella on useampia ulkona ja sisätiloissa olevia vanhoja sotilasaluksia. Yksi viimeisimmistä tulokkaista on Normandian maihinnousuun vuonna 1944 osallistunut, nyt kunnostettavana oleva maihinnousualus LCT 7074.
Merivoimien museossa tapasimme näyttely- ja kokoelmapäällikkö Nick Hewittin. Hän kertoi meille museon uudesta projektista, jonka tavoitteena oli muuttaa yksi tukikohta-alueen vanhoista tiilirakennuksista yleisölle avoimeksi kokoelmatilaksi. Saimme kierroksen rakennuksen suuressa, avoimessa ylemmässä kerroksessa, josta tuli mieleen Forum Marinumin Kruununmakasiinin vintti Turussa. Hewitt ja projektissa työskentelevä Vicky Ingles kertoivat meille museon tarpeesta ajanmukaisille kokoelma- ja työskentelytiloille ja suunnitelmasta, jonka toteutuessa uudistettavat tilat avattaisiin alusta alkaen vierailijaryhmille.
Suunnitelma vaikutti kunnianhimoiselta. Toteutuakseen se vaatisi rahoituksen saamisen Britannian National Lottery Heritage Fundilta. Tämä taho rahoittaa kulttuuriprojekteja paikallisen loton tuottojen avulla. Heritage Fundilta voi saada suuren potin esimerkiksi juuri museoprojektin toteutukseen, mutta rahoituksen saaminen voi olla vaikeaa tiukkojen kriteerien takia. Hewitt ja Ingles vaikuttivat innostuneilta ”Seamore Project”-työnimellä tehdystä hankkeesta. Kerroimme heille, että Suomessakin on vireillä vastaavanlaisia suunnitelmia. Vierailun lopuksi toivotimme onnea hankkeelle ja annoimme Hewittille kiitokseksi ja muistoksi valikoiman Forum Marinumin uusimpia vuosikirjoja.
Vierailun jälkeen tutustuimme lyhyesti PTUC-ryhmän Melanie Bassettin kanssa museon näyttelyihin, jotka kertoivat Britannian laivaston historiasta purjealusten ajoista nykypäivään. Viimeisin näyttelyistä oli Royal Navyn sotilaiden haastatteluihin ja muistitietoon perustuva HMS Hear My Story. Näyttely oli hyvin rakennettu ja nykyisten trendien mukainen; se oli värikäs, interaktiivinen ja hyödynsi uusinta esitysteknologiaa. Myös lapset ja lapsiperheet oli otettu hyvin huomioon. Ennen poistumista Historic Dockyardsin alueelta kurkistimme vielä suureen merivoimien entiseen Boathouse 4-rakennukseen, jossa International Boatbuilding Training College Portsmouth ja Solent Marine Academy opettavat tällä hetkellä nuorille veneenrakennusta. Rakennuksessa oli esillä kokoelma pienempiä veneitä ja myös ravintola.
Päivän Englannin etelärannikolla päätti pieni kaupunkikierros Portsmouthin vanhoissa merimieskortteleissa ja illallinen PTUC-ryhmän jäsenten kanssa Sailortownin alueen perinteisessä The Still and West-pubissa, jonka seiniltä onnistuimme myös huomaamaan mielenkiintoisia merihistoriallisia yksityiskohtia. Ravintolatilasta avautui hieno näkymä merelle ja satama-alueelle.
Yliopistolla tutustumassa Port Towns and Urban Cultures-ryhmään
Seuraavana aamuna The George Hotel tarjosi maittavan aamiaisen, jonka jälkeen ohjelmassa oli workshop Portsmouthin yliopiston Dennis Sciama-rakennuksessa. PTUC-ryhmän jäsenten Brad Beavenin, Kathryn Pearcen, David Jamesin, Karl Bellin, Mathias Seiterin ja Melanie Bassettin lisäksi tapasimme täällä myös ruotsalaisen tutkijan Tomas Nilssonin, jonka kanssa kävimme vielä myöhemmin pitkän keskustelun esimerkiksi kiinnostavista ajankohtaisista teemoista ja pohdimme mahdollisia yhteistyöhankkeita. Workshopissa esittelimme Forum Marinumin toimintaa sekä erityisesti laivanrakennukseen ja merisotahistoriaan liittyviä tallennustehtäviä ja -hankkeita.
Perehdyimme useiden esitelmien kautta myös monipuolisesti PTUC-ryhmän jäsenten tutkimusaiheisiin.
Port Towns and Urban Cultures -ryhmän jäsenet tutkivat merihistorian ja merellisen kulttuurin leikkauspisteitä satamakaupunkien elämän ja kaupunkikulttuurin kanssa. Professori Beaven kertoi meille mm. ryhmän laatimasta Portsmouthin merimieskortteleiden historiallisesta, interaktiivisesta kartasta. Aiheina esille nousivat esimerkiksi 1800-luvun merimiesten vapaa-ajan viettotavat ja Portsmouthin kaupungin viranomaisten pyrkimykset liiankin vapaana pidetyn merimieskulttuurin rajaamisesta tiukasti tietyille satama-alueille. Myös merenkulkijoiden perinteiseen uskomusmaailmaan ja kummitustarinoihin otettiin kantaa.
Workshopin loppukeskustelussa pohdittiin suomalaisen ja brittiläisen merihistorian yhtymäkohtia, ja esiin tuli myös ajatus PTUC-ryhmän vastavierailusta Turkuun. Yliopistolta lähtiessä jätimme isännille muistoksi Forum Marinumin vuosikirjoja ja esitteitä, ja aitosuomalaiseen tapaan Fazerin suklaata.
Ennen Lontooseen suuntaamista päätimme käyttää loppuajan tutustumalla museolaiva HMS Warrioriin. Aikanaan vallankumouksellisen uudenaikainen ja pitkään palvellut sotalaiva oli sekä ulkopuolelta että sisäpuolelta kohtuullisessa kunnossa, ja kansilta löytyi myös runsaasti esineistöä laivan historian varrelta. Hieman totutusta poikkeava ratkaisu oli keskelle alusta sijoitettu museokauppa. Laivan oma näyttely oli kyllä näyttelytekniikkansa ja esitystapansa puolesta juuttunut jonnekin 90-luvun alkupuolelle – näyttely oli informatiivinen, mutta se olisi selkeästi kaivannut uusimista. Laivan kannella tehtiin kunnostustöitä, joten ehkä näyttelyn uusiminenkin on kohta ohjelmassa.
Sitten nopeatempoinen käyntimme Portsmouthissa olikin loppumassa. Keskustellessamme pohjoista kohti suunnanneessa junassa edellisten päivien annista totesimme vierailun onnistuneeksi. Lähinnä jäi harmittamaan se, ette emme ehtineet tiukan aikataulun puitteissa tutustua Historic Dockyardsin alueeseen erityisen perusteellisesti. Tällä kertaa jäi näkemättä kuuluisa HMS Victory, alueella sijaitseva Mary Rose -laiva ja sille omistettu museo sekä suuri osa muistakin näyttelyistä. Jäi siis hyviä syitä matkustaa Portsmouthiin lähitulevaisuudessa uudestaan.
Valtamerilaivojen Lontoo
Lontoossa junamme saapui illansuussa Waterloon asemalle, josta suuntasimme saman tien kävellen Thamesin rantaan lähellä sijaitsevan London Eye -maailmanpyörän luokse. Sen vieressä olevalta vesibussilaiturilta hyppäsimme paikallisliikenteen matkustaja-alukseen, jonka kyydissä matkasimme ilta-auringossa kylpevää jokea pitkin keskustan ulkopuolella sijaitsevaan Greenwichiin. Samalla saimme kokea pienimuotoisen sightseeing-risteilyn rannan tunnettuja nähtävyyksiä katsellessa. Ohitimme mm. museoaluksena Thames-joelle ankkuroidun risteilijä HMS Belfastin. Greenwichissä majoituimme hotelliin, jonka sijainti oli valikoitunut ennen muuta kustannussyistä. Alueella on toki myös merkittäviä merihistoriallisia kohteita.
Lontoossa pääkohteenamme oli Victoria ja Albert Museumin paljon julkisuutta saanut matkustajalaiva-aiheinen näyttely Ocean Liners: Speed and Style (https://www.vam.ac.uk/exhibitions/ocean-liners-speed-style). Matkustimme Kensingtonin kaupunginosassa sijaitsevalle museolle heti aamusta metrolla. Olimme sopineet jo etukäteen tapaamisen näyttelyn tuotannosta vastanneiden henkilöiden kanssa. Ensin hankkeen kuraattorina toiminut Anna Ferrari piti meille oman opastuskierroksen, jonka yhteydessä saimme paitsi perinpohjaisen ja normaalia syvällisemmän esittelyn myös mahdollisuuden keskustella erilaisista projektiin ja näyttelyn sisältöön liittyvistä kysymyksistä. Opastuksen jälkeen pidimme vielä erillisen palaverin museon edustajien kesken, jossa jatkoimme keskustelua näyttelyteemasta ja lisäksi vaihdoimme tietoja esimerkiksi omista hankkeistamme.
Ocean Liners: Speed and Style -kokonaisuus oli näyttävästi ja varsin suurella budjetilla toteutettu. Se oli myös suunniteltu vetovoimaiseksi kansainväliseksi kiertonäyttelyksi. Laajuutensa ja kookkaiden elementtiensä takia se vaati tilallisesti melko paljon. Näyttelyesineistöä oli lainattu monista yksittäisistä kokoelmista eri puolilta maailmaa. Valtamerten loistokkaiden matkustajalaivojen historiaa lähestyttiin ennen kaikkea designin näkökulmasta, mutta näyttelyssä käsiteltiin monipuolisesti myös muita merimatkustukseen liittyneitä ilmiöitä, kuten ruokailu- ja viihdekulttuuria – tuotiinpa esille laivojen asema kansallisina ylpeydenaiheinakin ja tähän kytkeytynyt kilpailuasetelma. Lopuksi tarkasteltiin menneisyyden perinnön heijastumista nykyaikaiseen risteilymatkustukseen.
Käytimme iltapäivän tutustumalla Victoria and Albert Museumin muutamiin muihinkin osastoihin ja erityisesti tulevaisuutta käsittelevään ajankohtaisnäyttelyyn. Viimeisen matkapäivän aamuna ennen paluuta Gatwickin lentoaseman kautta kerkesimme vierailla Greenwichissä kuninkaallisella tähtitornilla ja nollameridiaanilla sekä kuululla Cutty Sark -museoaluksella.
Paluulentomme Turkuun sisälsi koneen vaihdon Riiassa, ja tästä koituikin matkan loppuvaiheessa reissun suurin vastoinkäyminen: jo valmiiksi Lontoosta reilusti myöhässä lähtenyt kone ehti Riikaan vasta viime hetkillä ennen Turun-koneen lähtöä. Kun kaikessa rauhassa Riian-lomaansa valmistautuneet, jo muutaman oluen ottaneet brittituristit vielä tukkivat ulospääsyt hetken hyvin tehokkaasti, lennon vaihto meni meiltä Latvian päälentoaseman läpijuoksuksi. Jonotimme uuteen turvatarkastukseen, kun nimeämme jo kuulutettiin. Viimeisinä matkalaisina ehdimme juuri ja juuri koneeseen – hengästyneinä ja hikisinä – ja matkan loppuosuus kohti Aurajoen kaupunkia pystyi alkamaan.
Vastavierailu Turkuun 2019
Professori Beavenin Portsmouthin workshopissa ehdottama vastavierailu toteutui kesäkuun alussa 2019, kun hän toi ryhmän Portsmouthin yliopiston tutkijoita ja opiskelijoita käymään Turkuun kevätlukukauden päätteeksi. Näyttääksemme vieraille kesäisen Turun parhaita merihistoriallisia puolia rakensimme heille tiiviin ohjelman Forum Marinumissa ja lähiympäristössä.
Ohjelma aloitettiin aamukahveilla merikeskuksen tunnelmallisessa auditoriossa, jossa Turusta ja merestä alustivat Åbo Akademin apulaisprofessori Nina Tynkkynen ja Forum Marinumin tutkija Mikko Meronen. Tynkkynen kertoi Åbo Akademin meriprofilaatiosta, ja turkulaisten yliopistojen eri tahojen kanssa tekemästä merialan yhteistyöstä. Tästä aiheesta portsmouthilaiset olivat tahtoneet tietää enemmänkin. Meronen puolestaan kertoi Turusta merivoimien tukikohtana, ja myös Suomen ja Britannian merihistorian historiallisista yhtymäkohdista. Aihe kiinnosti vieraita: suomalainen näkökulma Royal Navyn toimintaan Itämerellä antoi tuttuun aiheeseen uutta valaistusta.
Alustusten jälkeen tutustuttiin Forum Marinumin näyttelyihin Kruununmakasiinissa ja Suomen Joutsenella. Kruununmakasiinissa kokoelma-amanuenssi Sari Mäenpää kertoi vieraille juuri rakennetusta uudesta laivapienoismallien kokoelmanäyttelystä. Lounaan jälkeen kuuntelimme Suomen Joutsenen edustalla Laivaston soittokunnan Merivoimien vuosipäivän kunniaksi järjestämää marssikonserttia. Sitten ohjelmassa oli vierailu Sjöhistoriska institutet vid Åbo Akademin tiloihin Linnanpuomin rakennuksessa, jossa amanuenssi Thomas Wilman esitteli portsmouthilaisille ÅA:n merihistoriallisen arkiston helmiä.
Iltapäiväkahvin jälkeen edessä oli matka Ruissalon telakalle. Tämä oli hyvä tilaisuus tutustua myös Forum Marinumin liikkuvaan kalustoon, ja Ruissaloon matkustettiinkin m/s Pikkuförillä merikeskuksen laiturista. Perillä Ruissalossa amanuenssi Jarmo Saarinen kertoi vieraille parhaillaan kunnostettavana olevan parkki Sigynin historiasta ja kunnostusprojektin etenemisestä. Sisältörikas päivä päättyi illalliseen Aurajoen rannalla ja pieneen otantaan Turun ravintolalaivakannasta.
Seuraava päivä oli pyhitetty yhdelle teemalle – laivanrakennukselle. Aihetta alustaakseen tutkija Pauli Kivistö vei ryhmän käymään merikeskuksen rantaan kiinnitetyn Bore-laivan yläkansien näyttelyyn ja Forum Marinumin Suomalainen laivanrakennus -näyttelyyn. Lounaan jälkeen oli vuorossa matka Meyer Turku Oy:n telakalle, jossa pääsimme tutustumaan uusimpaan suomalaiseen laivanrakennukseen. Vieraisiin tekivät vaikutuksen varsinkin telakan levyhallien juuri uusitut tuotantolinjat ja varustelulaiturissa viimeisteltävänä oleva italialaiselle Costa Cruisesille loppuvuodesta 2019 luovutettava massiivinen Costa Smeralda -risteilyalus.
Forum Marinumiin palattuamme kävimme loppukeskustelun ravintola Göranin terassilla. Olimme brittiläisten vieraidemme kanssa yhtä mieltä siitä, että vastavuoroiset vierailut Portsmouthiin ja Turkuun onnistuivat laajentamaan molempien osapuolten näkökulmaa merihistoriaan ja tarjoamaan myös pohdittavaksi monia erilaisia ajatuksia tulevan yhteistyön mahdollisuuksista. Tällaiselle pohjalle on hyvä rakentaa lisää kansainvälisiä kontakteja jatkossakin.
Töissä merellä 