Haaksirikosta selvinneet – kurkistus Forum Marinumin esinekokoelmaan

Teksti: Jere Markkanen

Kuvat: Jorma Kontio & Jere Markkanen

Forum Marinumin esinekokoelmiin kuuluu monenlaisia Suomen merihistorian merkittäviin hetkiin ja tragedioihin liittyvää esineistöä. Yksi kokoelman esineistä on Omega Seamaster 600 -rannekello, joka kytkeytyy joulukuussa 1979 Itämerellä sattuneeseen tragediaan ja yli 40 vuotta maailman meriä seilanneeseen konemestariin.

Rahtilaiva M/S Malmi upposi myrskyävällä Itämerellä 40 meripeninkulmaa Gotska Sandönstä koiliseen 7. joulukuuta 1979. Alus oli matkalla Puolasta Turkuun täydessä hiililastissa, mukanaan 28 henkilöä. Itsenäisyyspäivän iltana alus oli kallistunut pahasti ilman selvää syytä, joskin myöhemmin ilmeni, että Malmin kansi oli revennyt päästäen vettä sisään. Kallistuman myötä aluksen miehistö oli aloittanut valmistautumisen pahimpaan ja hälyttänyt radiolla M/S Bore Skyn turvaamaan tilannetta. Vähän ennen puoltayötä M/S Malmi hälytti apuun myös ruotsalaiset pelastushelikopterit.

Kallistuman pahentuessa alus lopulta puoliyhden aikaan yöllä kaatui kyljelleen korkeassa aallokossa, pyörähti ympäri ja upposi Itämereen. Kaikki laivalla olleet 28 henkilöä joutuivat veden varaan, mutta vain puolet heistä onnistuttiin pelastamaan. Vakava merionnettomuus vaati kaikkiaan 14 ihmisen hengen.

jeren teksti kuva 2
Omegan Seamaster 600 -kelloja mainostettiin aikanaan vedenpitäviksi jopa 30 metrin syvyyteen. Merimiehen ranteeseen kello siis päätyi varsin selkeästä syystä – selvisipä tämä kello myös M/S Malmin uppoamisesta. Kuva: Jorma Kontio

Kello kahden aikaan yöllä viimeisenä pelastettuna hyisestä merestä nostettiin laivan II konemestari, tuolloin 64-vuotias reposaarelainen Anton Osvald Munkki. Hän oli pelastushetkellä pahoin kylmettynyt ja lennätettiin helikopterilla sairaalahoitoon Visbyhyn. Munkki oli onnekseen, ennen viimeistä vuoroaan laivan konehuoneessa, pukenut päälleen tavallista runsaammin vaatetta ja nahkatakin, jotka olivat suojanneet häntä nopealta jäähtymiseltä – olihan konemestari kuusiasteisessa vedessä miltei puolentoista tunnin ajan. Laivan uppoamishetkellä Munkin ranteessa oli Omega-rannekello, joka niin ikään pelastui Itämeren aalloista.

Satakunnan Kansa haastatteli Anton Munkkia pian tämän sairaalasta kotiutumisen jälkeen joulukuussa 1979. Onnettomuudesta hyvin toipunut Munkki muisteli M/S Malmin kohtalonhetkiä seuraavasti:

”Vuoroni konehuoneessa alkoi kello 23.55. Silloin laiva oli jo melkoisesti kallellaan ja kysyin päälliköltä, pidetäänkö koneet vielä käynnissä. Ennen vuoron alkua puin normaalia enemmän vaatteita päälleni ja kävin vielä sitomassa nahkatakkini ja pelastusliivini yläkaiteeseen noudettavaksi, jos tarve tulee. Juuri kun vuoroni alkoi, laiva nitkahti entistä enemmän kallelleen.

Kun kallistuminen jatkui, kapteeni soitti ja käski lähteä ylös. Laiva oli jo niin kallellaan, että liikkuminen tuotti vaikeuksia. Kun laiva kääntyi kyljelleen, iski keulasta hyökyaalto, joka huuhteli meidät kyljellä roikkuneet mereen.”

Askaisissa vuonna 1915 syntynyt Anton Munkki lähti seilaamaan jo 1930-luvun jälkipuoliskolla, parikymppisenä pojankloppina. Hän palveli merillä niin rahti- kuin matkustajalaivoissakin ja ennätti urallaan toimimaan myös Suomen konepäällystöliiton laiva-asiamiehenä. M/S Malmin matkan Puolasta Turkuun oli tarkoitus olla Munkin viimeinen ennen eläköitymistä, mutta matka saikin odottamaton käänteen hyisenä itsenäisyyspäivän yönä 1979. Satakunnan Kansan haastattelussa haaksirikon jälkeen Munkki heijasteli pitkää merimiehen uraansa ja pohti, miten oli merille aikanaan päätynyt:

Ei viimeisestä matkasta mikään erityisen huono muisto jäänyt. Tuskin merilläolo koskaan niin herkkua on, ehkä korkeintaan joskus juhannuksena morsiamen kanssa. Kovaa ja joskus ankeaakin merillä on. […] Minä lähdin ensimmäiselle matkalleni 42 vuotta sitten, kun työllisyystilanne oli se, mikä oli.”

jeren teksti kuva1

 
Anton Munkin henkilöhistoriaan liittyvää asiakirja-aineistoa Forum Marinumin kokoelmasta. Kuva: Jere Markkanen

Pitkän ja vaiherikkaan uransa aikana Munkki oli palvellut useiden yhtiöiden lipun alla, aina Merihuolto Oy:stä Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiöön ja lopulta M/S Malmin varustaneeseen Etelä Suomen Laivaan. Uransa aikana Malmi myös näki merenkulun muutoksen rankasta ruumiillisesta työstä enemmän henkisiä ponnisteluja ja konetekniikan hallitsemasta vaativaksi työnsaraksi.

Joulukuinen merimatka jäi kuin jäikin konemestarin viimeiseksi ja hän eläköityi pian haaksirikon jälkeen. Anton Munkin M/S Malmillakin ranteessaan pitämä kello kuuluu nykyisin Forum Marinumin esinekokoelmaan. Munkin pojat lahjoittivat rannekellon ja isänsä työhistoriaansa liittyviä dokumentteja museolle kesällä 2011.

Onnettomuuden jälkeenkään Anton Munkki ei pelännyt merta, vaan kertoi Anna-lehden haastattelussa joulukuussa 1979: ”Kun on jatkuvasti veden päällä, asiaan turtuu. Ei vesi ole mikään vieras asia merimiehelle, niin kuin se maalla eläjälle on.”

Linkkejä:

Arkistotietokanta Vakasta löytyvät M/S Malmin haaksirikon onnettomuustutkinta-asiakirjojen kuvailutiedot. http://www.narc.fi:8080/VakkaWWW/Selaus.action;jsessionid=51E84A2B1DEBAE4282F5661F211E0996?kuvailuTaso=AY&avain=3495538.KA
Kuvia Etelä Suomen Laiva Oy:n rahtilaiva M/S Malmista: http://merimieskuvia.net/Merimieskuvia/Laivat_K-O/Sivut/Malmi.html

Leppänen, Marko: Puhaltanut liekki. https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/puhaltunut-liekki (Merenkulkijoiden ja mereen menehtyneiden muistomerkki on saanut myös muistolaatan M/S Malmin tapahtumista).

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s