MERIROSVOJA JA TAIFUUNEJA eli NOSTOHOMMISSA EI HÖTKYILLÄ

 

Teksti ja kuvat: Jorma Kontio

 

Valokuvaajalle aika on liittolainen. Aika tekee kuvan. Kamerassa on valotusaikoja: lyhyitä ja pitkiä – usein liian pitkiä. Kuvaajalla on odotusaikoja: odotetaan sopivaa valoa, yleensä ulkona. Sitten on vielä kuvattavan tapahtuman odottamista.

Lähinnä viime mainitusta tiesin olevan kyse, kun lupauduin valokuvaamaan Wärtsilän diesel-tehtaalla 1996 valmistuneen W6L64 -moottorin paluun ja noston muistomerkiksi syntysijoilleen entisen telakan rantaan.

 

 

moottorikuva

Kuva: Wärtsilä

 

Italian Triestestä lähteneen kuljetusaluksen seuranta alkoi AISissa (www.marinetraffic.com) jo maanantaina, alun perin sen piti saapua jo tiistaina, mutta ruuhka Rotterdamissa viivästytti lähtöä vuorokaudella. Totesin myös viilenevän ja talvisen sääennusteen. Oli pukeuduttava kunnolla. Kamerat toimisivat kyllä kylmässäkin, vara-akun pistin vielä varuiksi housuntaskuun lämpimään.

Moottoria kuljettava, suuren kappaletavaran kuljetukseen tehty m/v Annette      (http://sal-heavylift.com/fleet/161b/) näkyi pitävän Itämerellä reipasta, väliin yli kahdenkymmenen solmun matkavauhtia. Lastia ei ilmeisesti ollut paljoa ja olihan tuulikin myötäinen. Ehdin keskiviikkona parahiksi ruokailla, polkea pyörälläni vastarannalle ja varmistaa kuvauspaikat, kun Annette jo saapui hinaaja Iso-Pukin avustamana ja lokkiparven saattelemana. Aluksen kiinnittyminen ei ollut täysin vailla dramatiikkaa. Olin löytänyt hyvän kuvauspaikan Pikku-Förin kesäisin käyttämältä ponttonilaiturilta, mutta kiristyvä peräköysi takertui ponttonilaiturin knaapiin potkurin vispatessa mustaa liejua joen pohjalta. Jouduin poistumaan laiturilta, ennen kuin saisin knaapin otsaani. Kiinni laiva kuitenkin saatiin.

 

01 Iso-Pukki

02 knaapi

Alkoi nostotyön ensimmäinen vaihe: vastapainoponttonin nosto veteen joen puolelle. Vastapainoponttoni tukee alusta ja vaimentaa liikkeitä noston aikana. Menetelmä kehitettiin ja otettiin käyttöön 1990-luvulla ja helpottaa suuresti nostotyötä. Noston valmistelussa menisi kuitenkin vielä aikaa. Ponttoniin oli pumpattava jokunen kuutio vettä painolastiksi, eikä W6L64-moottorin perustuskaan laiturilla näyttänyt olevan vielä ihan kunnossa. Joenpuoleisella sivulla hyödynnettiin vanhan nosturiradan kiskoa alustan toisena sivuna. Viereen oli tehty kaivanto, jossa oli jo aikaisemmin valettu betoniset anturat. Näiden päälle oli nostettu jykevän näköistä levytyötä oleva kotelopalkki samalle tasolle nosturin kiskon kanssa. Väliä oli kuitenkin vielä hiukan kavennettava, oli tullut virhe. Tarpeellisten kiinnityskorvakkeiden hitsauksen jälkeen palkki saatiin ketjutaljalla vedettyä oikealle etäisyydelle kiskosta.

 

15 hitsausta

 

Laivaa myös bunkrattiin. Tankkiauton kuljettaja kertoi, että 53 tonnia polttöljyä oli tilattu – vähärikkistä. Näytepullotkin vietiin alukseen. Myöhemmin säiliöautoja tuli vielä kaksi lisää. Kulussa ollessaan alus käyttää polttoainetta noin 40 tonnia vuorokaudessa.

Koleasta ja tuulisesta säästä huolimatta Wärtsilän telakan vanhan nelospedin vaiheille oli saapunut jonkin verran muitakin ihmettelijöitä. Isompi ryhmä oli saapunut paikalle ”Wärtsilä”-kyltillä varustetulla bussilla. Laiturilla tuo ammattimaisen näköisesti pukeutunut porukka kuunteli ilmeisesti varustamon edustajan puhetta. Kuuloetäisyydelle käveltyäni valkeni, että ryhmä oli menossa laivaan tutustumaan: sinne lämpimään oli päästävä! Asianmukaisten henkilötietojen kirjaamisen jälkeen näin tapahtuikin. Ripustin kulkukuvan kaulassani jo roikkuvien kameroiden seuraksi: ne olivat vieneet introvertin kantajansa taas mielenkiintoiseen paikkaan!

06 Aurajoki

SAL Heavy Liftin Suomen johtajan, Peter Sandbergin asiantuntevassa ja hauskassa opastuksessa tutustuimme aluksen uumeniin perin pohjin, komentosillalta keulapotkureihin. Ryhmämme koostui selvästi laivanrakennusalan asiantuntijoista – mihin joukkoon en itseäni Oy Laivateollisuus Ab:n telakan entisenä yövartijana ja varastomiehenä lue. Pitkänä henkilönä kyyry kulkeminen laivoissa oli onneksi sentään selkäytimessä. Vaikka jouduinkin kierroksen loppuvaiheilla laittamaan piponi jatkeeksi sopimattoman suojakypärän, vältyin kolhuilta.

08 komentosilta

13 chiiffi

 

M/v Annette on vuonna 2003 Saksassa valmistunut, Antigualle rekisteröity rahtialus, pituutta 151,67 metriä, leveyttä 21 metriä ja 8919 tonnia kuollutta painoa. Kahden 350:n tonnin ja yhden 250:n tonnin nosturin avulla voidaan kerralla nostaa 700 tonnin kuorma (+10%). Nosturien varmuuskerroin tosin on kuusinkertainen. Kulusta vastaa MAN:in 9-sylinterinen, 9 450 kW:n dieselmoottori. Miehistöä on kaikkiaan yhdeksäntoista henkeä, siis enemmän, kuin millään tankkerilla. Nostotöissä tarvitaan paljon käsivarsipareja. Päällystö oli saksalaista ja miehistö filippiiniläistä.

Maailman kaikilla merillä kulkenut m/v Annette pyrkii olemaan mahdollisimman omavarainen. Tavaraa kuljetetaan monesti maantieteellisesti erikoisiinkin paikkoihin, joissa suuria laivoja ei käy ja infrastruktuuri saattaa olla olematonta. Jos jotain puuttuu, sen valmistamisesta huolehtivat aluksen hitsaus- ja koneistustaitoiset henkilöt.

Aluksella on jopa pieni leikkaussali, jota on tarvittukin. Kerran nimittäin sattui, että luoteisella Tyynellämerellä taifuuni paiskasi miehen kannelta mereen. ”Sinne meni”, tuumattiin. Viitisen minuuttia myöhemmin taifuuni paiskasi miehen takaisin kannelle – riisuttuaan tämän vaatteet. Menihän siinä tietysti luita rikki lantiosta ja rintakehästä. Pahin juttu oli kylkiluun puhkaisema keuhko. Tämä aiheuttaa ilmarintana tunnetun tilan, jossa hengitysilma kulkeutuu väärään paikkaan ja johtaa varsin pian tukehtumiseen. Satamaan oli tietysti matkaa, mutta etänä konsultoidun kirurgin opastuksella hengen pelastamiseksi tarpeelliset operaatiot onnistuttiin tekemään. Ilmarinnan ensihoito ei sinänsä ole vaikea: ”siin tarvii vaa laittaa se kanyyli”, totesi lääketieteellinen asiantuntijani. Sama kuin sorvari sanoisi kirurgille, että ”pistä tuohon akseliin kolmen millin Seeger-ura”! Toipunut merimies seilaa tänäkin päivänä, totesipa vain käyttäneensä koko elämänsä tuurin yhdellä kertaa!

 

12 sorvi

 

Oma lukunsa ovat merirosvoja vilisevät seudut. ”Niitä lähestyttäessä”, kertoo Annetten saksalainen ”chiiffi”, konepäällikkö, ”huono sää on hyvä sää”. Jos aallonkorkeus on yli metrin, ei merirosvoista yleensä ole vaaraa, sillä näiden käytössä olevat kanootit ja veneet eivät ole kovin merikelpoisia. Tätä voi myös hyödyntää yrittämällä keikauttaa aluksen peräaallolla merirosvojen veneet nurin. Jos aluksella on ampuma-aseita – ihan vain hypoteettisesti – riittävät yleensä varoituslaukaukset siihen, että merirosvot jättävät aluksen rauhaan ja lähtevät tavoittelemaan helpompaa saalista, kertoi chiiffi. Aluksen varastoissa oli vaikuttavan näköisiä kieppejä nato-piikkilankaa, joilla valtausaikeita myös voidaan hillitä. Jos kaikki varotoimet pettävät, on aluksen konehuone ja sen valvomo miehistön viimeinen turvapaikka merirosvoilta. Se saadaan nimittäin hyvin lukituksi ja sieltä käsin voidaan valvoa ja ohjata kaikkia aluksen toimintoja. Levottomilla alueilla valvomoon voidaan myös etukäteen varata ruokaa ja juomavettä piirityksen varalta.

Taktista puolta vaikeampaa lienee merirosvouksen syiden poistaminen. (ks. esim. https://www.africaportal.org/publications/the-root-causes-of-the-somali-piracy/)

10 piikkilanka

11 konehuone

 

Huomattavan siististä konehuoneesta päästyämme ilmoitettiin, että nosto on valmiina alkamaan. Rohkeimmat – tai siis ne joiden oli pakko valokuvata – kävivät vielä kansiluukkujen päältä kurkistamassa ruumassa odottavaa, pressuin peitettyä ja nostokorvin varustettua moottoria muutoin tyhjässä ruumassa. Muuta lastia oli vain eräs moottorivene kannella. Aluksen kapteenikin ilmaantui jutustelemaan ryhmän kanssa, olisipa vielä tarjonnut koko köörille konjakitkin, mutta muiden vedotessa kursaillen työaikaansa, poistuin pettyneenä, joskin muutoinkin jo lämmenneenä aluksesta laiturille nostoa odottelemaan. Tuuli tuntui vain yltyneen ja alkoi vihmoa vettä. Nyt huomasin, mikä idea oli siinä että Annettella oli kolme nosturia: muut toimivat liikkeillään nostoa tasapainottavina elementteinä yhden nostaessa. Nosturien ohjaukseen aluksen komentosillalla on muuten varattu oma siipensäkin.

 

04 yleiskuva

 

Viereeni laiturille ihmettelemään ilmaantui vanha ystäväni ja entinen työkaverini Veli-Matti Mäkelä, joka totesi, että alus varmaankin pidetään koko ajan hieman laiturille päin kallellaan, painopiste aluksen keskiviivan laiturin puolella. Veli-Matti on toiminut nosturin- ja autonkuljettajana ja kertoili kokemuksistaan parinkymmenen vuoden takaa Wärtsilän moottoreiden kuljettamisessa. Moottoreita tultiin heti aamulla ennen seitsemää autolla ja erikoislavetilla noutamaan, mutta vasta ruokatuntinsa jälkeen moottoritehtaan miehet rupesivat siirtopuuhaan, heillähän oli varattu siihen hommaan koko päivä. Pressut piti kuljettajan itsensä kiivetä kuljetettavan moottorin päälle laittamaan, se ei kuulunut enää diesel-tehtaan miehille. Liikkeellelähtö autolla, jonka lastina oli satojen tonnien painoinen moottori, ei ollut hätäisen hommaa sekään. Momentinmuuntimella varustetun auton moottorille annettiin käsikaasulla 1200 kierrosta, sitten vaihde päälle ja odottelua. Kierroksia lisää käsikaasulla aina 200 kierrosta kerrallaan, kunnes muutaman minuutin kuluttua, viimeistään 1800:n kierroksen kohdalla auto lähti junan tavoin liikkeelle. Jalalla ei kaasua kärsinyt painaa – jos vetävä pyörä pääsi sutaisemaan, ”se oli sitten siinä!”

 

16 laituri

 

Tässä kohtaa moottori alkoi keularuumasta jo nousta, ja kävi juuri niin, kuin Veli-Matti ammattimiehenä oli arvellutkin: etummaisen nosturin liikevara ei riittänyt nostamaan moottoria laiturille tehdylle perustukselle, vaan se laski moottorin aluksen kansiluukkujen päälle. Tikapuut esiin, ja turvaköydellä varustettu mies kiipesi moottorin päälle irrottamaan nostolaitteet. Taempi nosturi nappasi vuorollaan moottorista kiinni ja katsojien mielestä tuskastuttavan hitaasti alkoi siirtää sitä synnyinkaupunkinsa kamaralle. Moottorin asettelu perustuksilleen oli lähes yhtä hidasta, eikä mistään kliimaksista todellakaan voinut puhua. Pressukin jätettiin moottorin päälle. Sade muuttui rännäksi, kuusi tuntia oli kulunut.

 

17 annettepano

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s