Purjelaivat Sigyn ja Suomen Joutsen: usein esitetyt kysymykset

Toinen kesäni museolaivan kannella on nyt ohi. Antoisinta kesätyössäni on ollut asiakaskontaktit: seisonhan minä laivan kannella teitä, asiakkaita, varten. Museovierailla on joitakin vakiokysymyksiä, joihinka ajattelin nyt tarjota vakiovastauksia!

Heikin blogikuva

 

Täältäkö tätä laivaa ohjataan? Eihän täältä näe eteenpäin!

Etenkin Suomen Joutsenella vierailijoita on askarruttanut ruorin sijainti. Huomio kiinnittyy huonoon näkyvyyteen ruorilta laivan keulan eteen. Näköesteenä on laivan ylöspäin kaartuva keula, peräkannen kansihytti sekä mastoista roikkuvat purjeet.

Avomerellä purjehtivaa purjelaivaa ohjataan kuitenkin hyvin eri tavalla kuin vaikkapa saaristossa puikkelehtivaa moottorivenettä.Siinä missä moottoriveneen kuljettajan on jatkuvasti tähystettävä saaria, kivikoita ja merimerkkejä, ei avomerellä juuri ole kiintopisteitä joidenka mukaan laivaa voisi ohjata. Avomerellä Suomen Joutsenta, kuten kaikkia muitakin aluksia, on ohjattu kompassin avulla. Laivan turvallisesta navigoinnista vastaava vahtipäällikkö ilmoitti ruorimiehille  ohjattavan kompassisuunnan, jota ruorimiehet parhaansa mukaan seuraavat.. Hyvällä kelillä ruoria pystyi käsittelemään yksin, kovemmassa tuulessa ruorinpidossa tarvittiin peräti neljä miestä.

Ruorin sijaintiin laivan perässä liittyy myös yksi tekninen syy. Purjelaivoissa peräsimen ja ruorin välissä oli suora välitys kettinkien ja tankojen avulla. Ruorin sijoittaminen laivan keulaan olisi edellyttänyt monimutkaisempaa ja vaurioherkempää ratkaisua ruorin ja peräsimen yhdistämiseksi. Ruorimiehen kannalta suora välitys oli haasteellinen: kovalla kelillä peräsimeen osunut aalto saattoi temmata ruorin merimiesten käsitä.

Meriteiden sääntöjen mukaan on kaikkien alusten ylläpidettävä jatkuvasti tähystystä, ja näin toimittiin myös Suomen Joutsenella. Tähystäjät sijoitettiin keulakannelle, missä heillä oli paras näköala laivan keulan eteen.Havainnoista ilmoitettiin peräkannelle soittamalla laivakelloa.

 

Miten näin lyhyessä sängyssä voi kukaan nukkua? Olivatko ihmiset tuolloin oikeasti näin pieniä?

Sigynillä vierailijoita ihmetyttää pieniltä vaikuttavat punkat. Merimiesten vuoteet ovat kuitenkin noin 180 cm pitkiä. Vaikka nykyisiin vuoteisiin verrattuna 180 cm kuulostaa lyhyeltä, ei se 1800-luvun lopun merimiehelle sitä välttämättä ollut.

1800-luvulla miehet olivat lyhyempiä kuin nykyihmiset. Brittitutkija Timothy Hattonin mukaan eurooppalaisten miesten pituus on kasvanut keskimäärin kymmenen senttiä viimeisen sadan vuoden aikana. Esimerkiksi 1880-luvun loppupuolella syntyneet ruotsalaismiehet kasvoivat noin 171 cm pitkiksi.

Sigynin vuoteet ovat myös huomiotaherättävän kapeita. Toisaalta, kapea vuode oli merenkäynnissä käytännöllisempi kuin modernien mittapuiden mukainen leveä vuode. Kapeassa vuoteessa merimies ei päässyt juuri heilumaan laivan kallistuessa. Lisäksi vuoteissa oli korkeat partaat estämässä putoamisen.

 

Milloin tämä on purjehtinut viimeisen kerran? Milloin nämä on poistettu käytöstä? Vieläkö näillä voisi lähteä merelle?

Åbo Akademi osti Sigynin turkuun museolaivaksi kesällä 1939. Tuolloin laivalla oli takanaan jo 62 vuotta kauppamerenkulkua maailman merillä. Tosin laivan purjeet nostettiin vielä kerran 1950-luvulla, kun Sigyniä käytettiin Laivan kannella -nimisen elokuvan kuvauspaikkana. Tuolloin laiva hinattiin Airistolle, eikä Sigyn purjehtinut sanan varsinaisessa merkityksessä.

 

Sigyn maija

 

Suomen Joutsenella purjeet nostettiin viimeisen kerran 1950-luvun alussa. Toisen maailmansodan jälkeen kelluvana huoltoasemana toiminut laiva maalattiin jälleen valkoiseksi ja takiloitiin uudestaan. Joutsen suoritti vielä vuonna 1951 kaksiviikkoisen  koulutuspurjehduksen Itämerelle. Valtamerille Joutsenella ei lähdetty; laivalle olisi pitänyt tehdä laajoja kunnostustöitä, eikä presidentti Paasikivi halunnut lähettää Joutsenta matkalle, joka olisi voitu tulkita poliittiseksi provokaatioksi.

Siinä missä Sigynin kohdalla voidaan aidosti puhua käytöstä poistamisesta, Suomen Joutsenen kohdalla kyse on ennemminkin käyttötarkoituksen muutoksista. Olemassaolonsa aikana Suomen Joutsen on toiminut rahtilaivana, kouluttanut Suomen merivoimien henkilökuntaa, palvellut sodassa huoltoasemana, sekä  toiminut merimiesammattikouluna. Elämä museolaivana on viimeisin vaihe Joutsenen historiassa. Laiva on edelleen käytössä: Salongissa juhlitaan häitä ja syntymäpäiviä, museon hallintoa pyöritetään Joutsenelta käsin. Laivalta löytyy myös puusepän verstas huoltotöitä varten.

Monet asiakkaat kiittelevät Sigynin ja Suomen Joutsenen hienoa kuntoa. Tästä huolimatta laivat eivät ole merikelpoisia. Esimerkiksi Sigynin runko ei todennäköisesti kestäisi merenkäynnin rasituksia. Laivat eivät myöskään täytä mitään moderneja laivoille asetettuja turvallisuusmääräyksiä. Toisin sanoen olisi helpompaa rakentaa Suomen Joutsenesta replika, kuin kunnostaa alkuperäinen purjehduskuntoon. Sigyn viettää nyt eläkepäiviään Turussa, mutta Joutsen pääsee vielä ajoittain pois Aurajoesta: Joutsen telakoidaan syyskuussa Naantalin Luonnonmaalle, joten vanha rouva pääsee vielä haistelemaan Airiston tuulia.

Sigyn masto Pauliina Forss

Saako mastoon kiivetä?

Valitettavasti ei.

 

Kirjoittaja on merihistorian sekakäyttäjä.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s