Siitä se ajatus sitten lähti

Anna Meronen

Nyt kun uusi päänäyttelymme on rakennusvaiheessa, on jopa vaikea palauttaa mieleen kaikkia vaiheita ennen tätä. Ensimmäistä kertaa perusnäyttelyn uudistamisesta puhuttiin tosissaan vuonna 2012, edellisen näyttelyn täyttäessä 10 vuotta. Laadimme pitkäaikaista näyttelykalenteria ja siihen lisäsimme isoksi osaksi päänäyttelyn. Silloin se tuntui melko suurelta ja kaukaiselta hankkeelta, joka tehtäisiin “sitten joskus”.

Omaan työtehtävääni museo-opetuksesta ja yleisötyöstä vastaavana tutkijana kuuluu kävijöidemme näkökulman huomioiminen kaikessa mitä teemme. Joskus se on tapahtumapäivien tai ohjelmapakettien suunnittelua, joskus sisältöjen selkeyden varmistamista tai vaikka asiakaspalautteen käsittelyä. Kun ryhdyimme puhumaan päänäyttelystä aloin vähitellen miettiä, miten näyttelyn suunnittelussa huomioisimme kävijät aivan alusta alkaen.

KMn fläppitaulut 010.jpg

Minun merimuseoni –hankkeen aluksi arvioitiin Forum Marinumin vanha perusnäyttely. Kävijät saivat kertoa mistä näyttelyssä pitivät ja mitä muuttaisivat.

Minun merimuseoni_työpaja.jpg

Tapahtumapäivinä yleisö on saanut äänestää muun muassa mielestään kiinnostavimpia aiheita näyttelyyn sekä miten näyttelyssä liikutaan.

Minulle visio ja strategia ovat työskentelyn perusta ja suunnan näyttäjä. Siksi tartuin ensimmäisenä silloiseen visioomme: Merikeskus Forum Marinumin visiona on olla korkeatasoinen ja vetovoimainen merellisten kulttuuri- ja matkailupalvelujen tuottaja ja kehittäjä, joka on ihmisten kohtaamispaikkana aktiivinen toimija. Oman työni näkökulmasta aloin erityisesti pohtia, miten näyttelyprosessi yhdistyisi ajatukseen kohtaamispaikasta.

Tavanomainen näyttelyn toteutustapa, jossa ammattilaiset suunnittelevat ja yleisö astuu vasta valmiiseen näyttelyyn, ei olisi mielestäni kannustanut kohtaamisiin. Jotta ihmiset mielellään viettäisivät vapaa-aikaansa museossa, kokisivat ja oppisivat uutta sekä tapaisivat toisiaan, pitää museon olla avoin. Paikka, johon on kaikin tavoin helppo tulla. Vähitellen syntyi ajatus yleisöosallisuudesta. Jospa tekisimme näyttelyn niin, että yleisö olisi mukana aivan alusta alkaen?

Mahdollistamalla näyttelyprosessiin vaikuttaminen vuorovaikutuksessa museoammattilaisten kanssa pyritään kasvattamaan kävijöiden sidettä museoon ja kokemusta siitä, että museo kuuluu juuri heille. Sen sijaan, että he tulisivat valmiiseen näyttelyyn osallistumaan, voivat he vaikuttaa sen muotoutumiseen ja prosessin kulkuun – olla osallisia.

Tämä lainaus on ensimmäisestä hankehakemuksestamme, jonka jätimme syksyllä 2012. Olen iloinen, että ajatukseen osallistavasta näyttelyprosessista ovat uskoneet myös muut. Saimme rahoitusta Minun merimuseoni -hankkeille Museoviraston avustuksista innovatiivisiin hankkeisiin vuosina 2013–2015. Hankerahoituksen avulla pystyimme käyttämään tarpeeksi resursseja uuden kokeilemiseen.

IMG_4106.jpg

Museon työntekijöiden tehtävänä on nyt muotoilla uusista ideoista vaikuttavia esillepanoja ja keskustelun herättäjiä.

Olemme saaneet yleisöosallisuudesta paljon. Esimerkiksi näyttelyn uusi näkökulma merenkulkuun on syntynyt kävijöidemme toiveesta. Taloudellisten ja teknisten faktojen sijaan lähestymme aihetta ensisijaisesti ihmisten, merenkulkijoiden, näkökulmasta. Lopullisesti yleisöosallisuuden onnistumista voimme arvioida vasta näyttelyn avaamisen jälkeen. Toivon, että yhä useammalle Forum Marinum on paikka, johon on helppo ja mukava tulla viettämään aikaa mielenkiintoisten tarinoiden äärelle.

 

Kirjoittaja on Forum Marinumin museo-opetuksesta ja yleisötyöstä vastaava tutkija, joka innostuu strategioista, suunnitelmista ja uuden kehittämisestä

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s